21.10.2020

Sivistyksestä ja liputuksesta

Yliopistomme avajaisissa juhlapuheen piti valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöysti. Hän muistutti ihmisen ja maapallon haavoittuvaisuudesta. Kun maailmassa on moni asia muutostilassa, yliopistoilta tarvitaan luovaa uteliaisuutta tutkittaessa ja rakennettaessa uusia, kestävämpiä elämänmuotoja.  Nämä sivistyneet sanat antoivat iloa ja intoa aloittaa lukuvuosi. Saan olla uutta luovan yliopiston jäsen!

Sitten arkitodellisuus lävähti naamalle. Yliopistomme johdon rekrytointikäytänteet ja niistä syntynyt keskustelu palautti mieleen, että ei Miina Sillanpään (1866-1952) aikakaudesta olla paljonkaan muututtu. Hän taisteli lasikattoja vastaan ja sama taistelu jatkuu. On hyvin tiedossa, että sukupuolirakenteet ovat sitkeitä, kovin sitkeitä. Se, että naisia on tietyillä paikoilla, myös johtopaikoilla, on yksi asia. Toinen on se, että sukupuolittuneet rakenteet elävät tiedeyhteisön arjessa, teoissa ja kielenkäytössä. Tutkimusseminaareissa, joissa toisten sanomisille nyökytellään, toisten ohitetaan; sähköposteissa, joissa käytetään tietynlaista kieltä; kokouksissa, joissa esitetään professuurin vakinaistamista tai toisen viran lakkauttamista; tilanteissa, joissa väkivallan uhasta kertova saa päällensä reipasta sotilasnaurua; tilaisuuksissa, joissa selitetään jo selitetty asia; tai niissä, joissa löytää omat ajatukset toisen nimiin otettuna; ja niin poispäin.
 
Tällaisen toiminnan merkityksen tunnistaminen kuuluu nykyaikaiseen organisaatioon - ja koulutukseen. Asiat eivät toki ole helppoja, vaan monimuotoisia, ikäviäkin. Niiden kieltäminen on kuitenkin pään pistämistä maan alle. Omaa toimintaa on hankala nähdä, se tiedetään, mutta sekin tiedetään, että erilaisissa sosiaalisissa kokoonpanoissa omat ajattelun linnakkeet murtuvat, ajattelun piiri laajenee. Lika barn leka bäst -sanontaa voisi jatkaa: och olika lärar sig flest. Siksikin erilaisuuden vaaliminen kannattaa - jos on kiinnostunut oppimaan, muuttumaan ja muuttamaan.

Miina Sillanpää oli muutoksen pioneeri monella tavalla. Hänelle suositellaan liputuspäivää – siis s u o s i t e l l a a n. Se, että merkkinaisille ei saada liputuspäiviä järjestettyä (vain Minna Canthille vuodesta 2007) kertoo omaa ikävää kieltään sukupuolirakenteiden muuttumattomuudesta.

Haluan nostaa lipun joka päivä niille pelottomille arjen muutostyötä tekeville miinasillanpäille, jotka vievät sivistystä eteenpäin. Oli ilo huomata, että sivistys oli keskiössä Lapin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelijoiden kannanotossa yhdenvertaisuuden puolesta (LYY, LK 13.10.2020). Ja toivon voivani laskea lipun puolisalkoon sinä päivänä, kun luutuneet, muuttumattomuutta pönkittävät käytänteet haudataan. Sivistyksen puolesta, sivistystä varten!

 

 

Anu Valtonen

Kulttuuritalouden professori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Kuva: Anna Muotka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti