19.11.2019

Talouden uusjako ja yksilökeskeisyys

Elämme ajassa, jossa monista asioista puhutaan yksilöiden omina valintoina. Erityyppinen yksilöiden vastuullistaminen on noussut osaksi valtioiden ajattelutapaa ja toiminnallista politiikkaa. Yksilöiden vastuut ovatkin laajat niin sosiaalipolitiikassa, ympäristö- ja ilmastonmuutoksen ehkäisyssä kuin taloudellisen toimintakyvyn ylläpitämisessä puhumattakaan yksityiselämän onnistumisesta.

Yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa individualismin kasvu nivotaan uusliberalistisen ajattelutavan leviämiseen. Siihen nivoutuva politiikka rakentaa aktiivista kansalaisuutta uudenlaisena hallinnan muotona. Kansalaisuutta ylipäätään ja ennen kaikkea tietynkaltaisena tuen ja mahdollisuuksien oikeutena on lähdetty myös pohjoismaisissa muovaamaan kuluttajuudeksi, kuten Mikko Saastamoinen kiteyttää artikkelissaan Riskitodellisuus ja aktiivisen kansalaisuuden ihanne Hallintavalta-kirjassa (2010).

Samalla elämme ajassa, jossa yksilöt ja ryhmät ovat erilaistuneet suhteessa valintojen kenttiin ja kuluttajuuden mahdollisuuksiin. Globaalit tulo- ja omaisuuserot ovat kasvaneet voimakkaasti 1980-luvulta eteenpäin. Muutos on tapahtunut myös pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa ja Suomessa, toteavat Marja Riihelä ja Matti Tuomala (2019). Mittaristot sekä erilaiset vertailut (MLD-mitta ja absoluuttinen Gini-kerroin) osoittavat tuloerojen selkeän kasvun Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty12019/ty12019pdf/ty12019RiihelaTuomala.pdf Vuonna 2016 suurituloisimman promillen tulot olivat Suomessa 22 kertaa suuremmat kuin suomalaisen keskivertotulonsaajan.

Nämä kaksi asiaa – yksilökeskeinen valintaretoriikka sekä pitkään jatkunut, globaali taloudellisen rakenteen muutos – olivat syitä, miksi Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan teos Huipputuloiset (2019) oli itselleni erityisen kiinnostava. Teos on tutkimus Suomen rikkaimmasta promillesta. Sitä voisi pitää aineiston rakentamisen näkökulmasta esimerkillisenä haastattelututkimuksena. Aineistoa varten on ensiksi selvitetty useampien tilastollisten lähteiden kautta sitä, millaisia ihmisiä tähän rikkaimman promillen ryhmään kuuluu. Varsinainen tutkimusaineisto rakentuu 90 haastattelusta. Haastatellut on valittu siten, että he kuvaavat rikkaimpaan promilleen pääsemisen kolmea erilaista tietä. Huipputulo voi tulla perinnöstä, rakentua ammattijohtajuudesta saaduista palkkioista tai nousta yrittäjyydestä. Talouden toiminnallisen rakenteen kannalta itselleni kiinnostavaa oli kuitenkin tietynlainen huipputuloisuuden samankaltaisuus: huipputulot karttuvat pääomatuloista, sijoituksista, optioista ja yrityksen myynnin kautta saaduista voitoista sekä niiden sijoittamisesta. Rahan ja omaisuuden uudelleen sijoittaminen ja erityyppinen yhtiöittäminen olipa sen pohjana perintö, asema työelämässä tai oman yrityksen perustaminen, on siis rikastumisen ytimessä. Huipputuloiset ovat pääosin työuransa jo jättäneitä, yli 44-vuotiaita suomalaisia miehiä.

Yritystoiminta on ajassamme globaalia ja valtioiden roolia taloudellisena toimijana on pyritty poliittisesti kaventamaan. Samalla elämme maailmassa, jossa yrittäjyyden uudet muodot (kuten digitaalinen yrittäjyys), yritystoiminnan ketjuttamisen useammanlaiset motiivit sekä kysymys siitä mitä globaalius yrittäjyydessä on, näkyy monenlaisena keskusteluna. Huipputuloiset-teoksen mukaan rikkaimmat suomalaiset seisovat kansallisvaltion ja globaalitalouden risteyskohdassa. He näkevät maailmanmarkkinat, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia ja toimintamalleja. Kuitenkaan kansallisvaltiot eivät ole kadonneet, ja huipputuloiset ovat edelleen myös monin tavoin niissä kiinni: yritysten brändit ja toimintakulttuurit ovat säilyttäneet kansallisia piirteitä, ja talouden eliitit ovat mukana kansallisissa verkostoissa.

Talous on sopimus; rahan arvo on sopimus; valtiokin on sopimus. Mutta ympäristö, jossa elämme ja jatkamme elämää, ei ole sopimus. Teosta lukiessani toivoinkin viestejä vahvasta ympäristövastuusta. Odotin tätä, sillä huipputuloiset, hyvin rikkaat käyttävät sijoitustensa ja rahan suuntaamisen kautta valtaa muovaten ratkaisuja, jotka vaikuttavat globaalisti. Kysymys on valintojen kentästä, jolla on vahvoja seurauksia. Sijoittaminen vaikuttaa esimerkiksi suoraan tekniikan kehittämisen intresseihin. Minkä siis sijoittamista pitäisi ohjata: etiikan vai pelkästään rahan? Miten taloudellisten valintojen henkeen sopii ajatus vastuusta elämän mahdollisuuksien jatkumiselle?

Suurituloisimman globaalin promillen tekemät valinnat rakentavat monitahoisesti myös valtioiden roolin todellisuutta. Yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa keskeiseksi on noussut kysymys siitä, millaiseksi muotoutuu valtio ja valtio-ajattelun sisältämä ’meisyys’, kansana ja johonkin kuulumisena. Siksi tulevaisuuden rakentamisessa on tärkeätä miettiä taloutta, rahaa sekä sen suhdetta valtaan ja vastuuseen. Ilmasto- ja ympäristömuutos on todellisuutta, joka on aiheutunut maapallon laajasta taloudellisesta hyödyntämisestä. Kysymykset taloudellisen eliitin valinnoista saavatkin yhä suuremman painon. Tulevaisuutta rakentavissa ratkaisuissa talous, valta ja vastuu konkretisoituvat todellisuudeksi.


Suvi Ronkainen
Professori
Lapin yliopisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti