26.11.2019

Otteita systeemiin syöttäjän päiväkirjasta

Ennen käytettiin termiä ’paperinpyörittäjä’ hallinnollista työtä tekevästä ammattiryhmästä. Nyt eivät paperit enää pyöri, mutta erilaiset tietohallinnolliset systeemit pyörittävät monia ammattiryhmiä. Akateeminen arkipäiväni valaiskoon miten. Tarkoituksenani ei ole tarkastella erilaisten järjestelmien tai niiden käyttöliittymien toimivuutta tai toimimattomuutta eikä päivitellä sitä, että minä professorina – hyvänen aika! – joudun niitä käyttämään. Haluan vain tehdä näkyväksi, mitä järjestelmien käyttö on työnä ja ajankäyttönä. Se kun lakaistaan piiloon akateemisessa käytännössä. Tällainen työ on mukatyötä: työtä, jota on, mutta ollaan niin kuin sitä ei olisi.

Työnkuvaani kuuluu opetusta, tutkimusta ja yliopistohallintoa, ja jokaiselle näille osa-alueelle on omat systeeminsä. Pystyäkseni tekemään ydintehtäviäni minun tulee syöttää tietoja muun muassa seuraaviin systeemeihin: M2, Kompassi, SAP, Martti, Personec, LaCris, EXAM, Weboodi, Moodle, Peppi, Repotronic, Asio, Orcid, ScholarOne Manuscript system ja muihin yliopistomme ulkopuolella oleviin, tutkijan arkeen kiinteästi kuuluviin systeemeihin.

Koska työnkuvani ydintä on tutkimuksen teko, aloitetaan siitä. Onnistuin tänä vuonna saamaan yhteiskirjoitetun konferenssipaperin läpi organisaatiotutkimuksen johtavaan konferenssiin Academy of Managementiin (AOM), joka pidettiin Bostonissa. Saatuani kevättalvella tiedon hyväksynnästä näpyttelin viestin HRG:lle kyselläkseni lentojen ja hotellien hintoja. Vastauksen saatuani kirjauduin M2:een – käyttäjätunnus ja salasana, noin, matkatyyppi, maksaja, matkan alkamisaika, maahan saapumisaika, lentohinnat, lennon lähtö- ja paluuajat, hotellihinta, hotellin nimi, öiden määrä, konferenssimaksu ja montako ateriaa syön. Liitin mukaan vielä hyväksytyn konferenssipaperin ja yritin liittää myös konferenssiohjelman, mutta hups, se onkin niin suuri, että se ei M2-systeemiin sovi. Tästä kävimme useita maileja matkahallinnon kanssa.

Kun sain tiedon, että matkasuunnitelmani on hyväksytty, näpyttelen taas viestin HRG:lle ja varaan lennot. Saadakseni USA:han vaadittavan viisumin, siirryn näpyttelemään ESTA-systeemiin passin numeron, syntymäajan ja -paikan, passin myöntämispäivän ja -paikan, erääntymispäivän, äidin ja isän ammatit ja syntymäajat ja koko joukon muita tietoja. Sitten systeemiin tulee ’error’, ja aloitan kaikki alusta. Nyt onnistuu, viuh, sinne meni. Seuraavaksi kirjaudun AOM-konferenssin systeemiin rekisteröityäkseni ja maksaakseni osallistumisen. Syötän systeemiin taas ne tavalliset: käyttäjätunnus, salasana, nimi, titteli, affiliaatio, osoite, maa, ja maksua varten MasterCardin numero, viimeinen voimassaoloaika, turvakoodi ja tietysti hinta. Enter, mutta voih, maksu ei onnistunut. Näpyttelen viestin help deskiin, ja sieltä vastataan ystävällisesti, että systeemissä on ollut ongelmia, yritä uudestaan. Minäpä yritän. No nyt onnistuu.

Konferenssista palattuani näpyttelen M2:een matkalaskun, kaivan kuitteja laukun ja lompakon pohjalta, näpyttelen niistä tiedot systeemin niille osoittamille paikoille, rullainen valikkoa löytääkseni sopivan kulupaikan, selvitän kuitista, onko junamatkan ALV 10 % vai 24 % ja näpyttelen sen sille kuuluvaan kohtaan, perustelen, miksi käytin taksia, miksi yksi kuitti puuttuu, sekä selvittelen, miten toimitaan, jos olen kustannussyistä jakanut huoneen toisesta yliopistosta olevan kollegani kanssa. Sitten käyn näpyttelemään konferenssiosallistumiseni tiedot LaCrisiin. Julkaisukategoria, noin, julkaisun tila, noin, julkaisun tiedot, noin, kirjoittajat, noin, emojulkaisu, julkaisusarjan tiedot, tutkimusalat, painoalat, relaatiot, ei, nyt ei enää jaksa. Tätä kirjoittaessa saan tiedon, että konferenssipaperiin pohjautuva artikkelimme on julkaistu, hienoa. Taas edessä näpyttelyä LaCrisiin: käyttäjätunnus, salasana, julkaisukategoria, julkaisun tila, kirjoittajat, emojulkaisu, julkaisusarjan tiedot, tutkimusalat, painoalat, relaatiot.

Yllä oli kyse siis yhdestä sangen tavanomaisesta julkaisupolusta. Jos konferensseja ja julkaisuja on enemmän, kuten usein on, niin on systeemiin syöttelyäkin. Artikkeleiden julkaisuprosesseihin laittaminen vaatii tietty syöttelynsä journaalien omiin systeemeihin: unohditko salasanasi, no unohdin!, kirjoittajatiedot, Orcid-numero, avainsanat, käsikirjoituksen lataus ilman kirjoittajatietoja ja niiden kanssa, kansilehti, saatekirje, abstrakti, vakuutukset siitä, ettei artikkelia ole lähetetty muihin lehtiin ja kyllä, olen noudattanut eettisiä periaatteita, ja ei, en suostu maksamaan golden open access -maksua. Submit!

Ulkopuolisen rahoituksen haku kuuluu myös toimenkuvaani. Kullakin rahoittajataholla on tietenkin omanlaisensa systeeminsä, joihin yleensä näpytellään tutkijoiden ja tutkimusryhmän tiedot, tiivistelmä suomeksi ja englanniksi, tutkimussuunnitelma, liikkuvuudet, budjetti yksilöitynä vuositasolla ja kustannuserittäin, eettiset käytännöt, DMP:t ja kutsukirjeet ja mitä kaikkea milloinkin.

Opetukselle on aivan omat systeeminsä. Aikataulut syötetään vielä Exceliin ja word-lomakkeelle, sitten joku syöttää ne Weboodiin, ja tiedän – ollaan siirtymässä Peppiin. Osallistuin koulutukseen, ja minulle valkeni, mitä kaikkea ja millä yksityiskohtaisuuden tasolla minun odotetaan jatkossa näpyttelevän opetukseen liittyviä tietoja Peppiin. Auts. Käytännön opetus toimii Moodlen kautta, sinne siis syötettävä koodit, kurssin nimet, kansioiden nimet, ladattava ja nimettävä slidet, ladattava ja nimettävä artikkelit, jne. Examiin on syötettävä tenttikysymykset ja arvioinnit. Etäopetukselle on sitten tietenkin ihan omat systeeminsä.

Tämän lisäksi on näpyteltävä Kompassiin tiedot siitä, mitä ensi vuonna opetan (koodit, kurssit, montako opiskelijaa, millä kielellä, montako opintopistettä, jne.); mitä opetushallinnollisia toimia minulla on; mitä teen tutkimuksen saralla (mitä julkaisuja työn alla, milloin ne valmistuvat; ketä ohjattavina, milloin he valmistuvat); mikä on julkaisujen JUFO-luokka, no se pitää tarkistaa näpyttelemällä tiedot Julkaisufoorumin sivuston systeemiin; mistä haen ulkopuolista rahoitusta ja montako euroa; miten osallistun yliopiston hallinnollisiin tehtäviin; miten kolmannen sektorin. Sitten samat tiedot, eri muodossa tietenkin, pitää näpytellä Personeciin osoittamaan, että olenpa ollut ahkera ja hyvä työntekijä.

Eikä tässä vielä kaikki! Saan syötellä tietoja liittyen auditointeihin, kansainvälisiin tai kansallisiin arviointeihin, ja milloin mihinkin, milloin mistäkin syystä. Kun tätä systeemeihin kuluvaa aikaa on yliopiston palavereissa ihmetelty ja kysytty suoraan, että mihin tällainen aika kirjataan (nykymaailmassa kun sitä, mitä ei mitata, ei ole), niin kysymys ohitetaan ja korkeintaan sanotaan, että ’ei siihen mene kuin vartti’. Niinpä. Vartti tähän, vartti tuohon, vartti tuohonkin ja vielä tuohon ja tuohon ja tuohon. Niitä vartteja menee joka päivä ja jokaiselta kollegalta. Ja jos mukaan vielä otetaan se kollegiaalinen ajankäyttö, joka menee puhistessa systeemien mielekkyyttä, yrityksiin pohtia systeemien saloja yhdessä tai odottaessa help deskeiltä ’kyllä-sen-pitäisi-toimia’ tai ’ei-sille-mitään-voi’ -vastauksia niin aikaa kyllä kuluu. Voisin arvioida, että yksi päivä viikossa on SySy-päivä. Joten jos tätä kaikkea perustellaan taloudellisilla kriteereillä, tuottavuudella tai tehokkuudella – faktat esiin, kiitos!

Omasta näkökulmastani turhauttavinta on se, että tämä systeemeiden syöttämiseen ja ylläpitoon kuluva aika ei edistä ydintyötä – päin vastoin. Yksikään argumentti ei tule paremmaksi, yksikään ajatus ei jalostu, eikä yksikään maapallon ongelmista ratkea syöttämällä tietoja systeemeihin. Tämän totesi sosiologian emeritaprofessori Merja Kinnunen jo vuonna 2008 kirjoituksessaan ”Mitattu, laskettu ja punnittu tutkijan työ”[1]. Nyt tahti on vain kiihtynyt. Huolestuttavaa on myös se, että yliopisto on liikuttavan kiinnostunut siitä, olenko syöttänyt tiedot systeemiin. Tämä huolenpito näyttäytyy maileihin tipahtavina muistutuksina, muistathan Repotronicin, muistahan M2:n, muistathan Kompassin, muistathan LaCrisin. Siihen, mitä tutkimuksessani tai opetuksessani sanon, ei huolenpito ulotu. Systeemin puolesta, systeemiä varten?







Anu Valtonen

Kulttuuritalouden professori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Kuva: Anna Muotka


[1] Kinnunen Merja (2008) ”Mitattu, laskettu ja punnittu tutkijan työ”. Teoksessa Tutkijan arki, toim. Lempiäinen, K., Löytty, O. ja Kinnunen M. Tampere: Vastapaino, ss. 40–51.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti