21.6.2017

Ammattiin liittyvä julkinen keskustelu ja lojaliteettivelvollisuus

Työntekijällä on oikeus käydä pohdiskelevaa ja kriittistäkin julkista keskustelua työstään ja ammattialastaan, kunhan se on asiallista ja todenmukaista, eikä vahingoita omaa työnantajaa tai asiakkaita.

Sananvapaus käsittää Suomen perustuslain 12 §:ään ja ihmisoikeussopimuksiin perustuvan oikeuden levittää ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä. Tästä huolimatta työntekijällä on lojaliteettivelvollisuus, jonka mukaan ”työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.” (Työsopimuslaki 3 luvun 1 §).

Sananvapauden rajanveto tapauskohtaista
Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari kuvailee Potilaan Lääkärilehdessä sananvapauden rajojen määrittelyn olevan aina tapauskohtaista. Korpisaaren mukaan on mahdotonta antaa tarkkoja sääntöjä siitä, mitä voi kertoa julkisesti työstä ja mitä ei. Arviointiin vaikuttaa esimerkiksi työntekijän asema organisaatiossa. Johtajilta vaaditaan suurempaa uskollisuutta kuin suorittavan tason työntekijöiltä. Viime kädessä oikeus määrittää, miten laajaa uskollisuutta vaaditaan. Julkisessa työssä toimivalla on suurempi sananvapaus kuin yksityissektorin palveluksessa toimivalla, koska kyse on julkisesti rahoitetusta toiminnasta, johon liittyy yhteinen intressi. Virkamies voi tuoda laajemmin esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten varojen vähyyttä, jos se vaikuttaa palveluihin. Työnantajalla ei ole oikeutta rajoittaa esimerkiksi haastattelujen antamista omaan työntekoon tai työasioihin liittyvistä yleisistä asioista.

Perustuslaissa turvattu sananvapaus kuuluu myös viranhaltijalle. Viranhaltijalla on oikeus ilmaista myös sellaisia mieli­piteitä, jotka eivät ole työnantajan toivomia. Työnantajalla on oikeus puuttua viranhaltijan sananvapauteen ainoastaan lain mukaisilla perusteilla.
(Potilaan Lääkärilehti)

Ratkaisuesimerkki: opettajalla oli oikeus julkiseen kritiikkiin
Eduskunnan oikeusasiamies on tehnyt useita ratkaisuja, joissa se on katsonut työnantajan rajoittaneen työntekijän sananvapautta perusteettomasti. Esimerkiksi ratkaisussa dnro 5342/2013  rehtori oli antanut opettajalle kirjallisen varoituksen, kun tämä oli osallistunut Aamulehdessä käytyyn keskusteluun koulujen mielenterveystyöstä. Opettaja kantoi kirjoituksessaan huolta siitä, että alalle soveltumattomat ammattikasvattajat lisäävät nuorten ongelmia, mutta asiaan ei puututa.
 
Opettaja kysyi kirjoituksessaan, “kuinka paljon kasvukipuilevan nuoren ahdistuneisuutta lisää luonnehäiriöinen opettaja tai opinto-ohjaaja, joka toimii epäjohdonmukaisesti ja maksattaa virheensä oppilaillaan?” Rehtori katsoi kirjoituksen heikentäneen koulun työilmapiiriä ja työhyvinvointia.
 

Oikeusasiamies katsoo, että opettajalla oli ollut oikeus saattaa julkisuuteen huolensa ja kriittiset näkemyksensä oman hallinnonalansa epäkohdista. Päätöksessä todetaan, että lasten hyvinvointi koulussa on yhteiskunnallisesti tärkeä aihe, jolloin kynnyksen puuttua yleisesti tärkeitä kysymyksiä käsitteleviin kirjoituksiin tulee olla korkea. Kirjoituksessa ei ollut yksilöity mitään koulua, opettajaa tai opinto-ohjaajaa. Kritiikki opettajaa ja opinto-ohjaajaa kohtaan ei koskenut heitä yksityishenkilöinä, vaan virkamiehinä. Pelkästään se, että kirjoitus voi työnantajasta olla vaivaannuttava ja aiheuttaa yhteydenottoja lasten vanhemmilta, ei riitä perusteeksi puuttua sananvapauteen.

Ammatillinen keskustelu suljetulla somefoorumilla
Moni sosiaalialan työntekijä käy julkista keskustelua oman ammattialan sosiaalisen median foorumeilla. Esimerkiksi Sosiaalityön uraverkostossa keskustelu tapahtuu periaatteessa oman ammattikunnan edustajina, ei työnantajaorganisaation edustajina. Ryhmän tarkoitus, ja sen suurin anti, on sosiaalityön kehittymisen edistäminen. Jokainen ammattiryhmä tarvitsee keskustelua oman työpaikan kahvihuoneen ulkopuolellekin. 
 
Kannattaa harjoitella tunnistamaan, mikä on alan yleistä keskustelua ja milloin keskustelussa on kyse oman organisaation asioista. Jos keskustellaan esimerkiksi johtamisesta kriittisesti, on eri asia keskustellaanko yleisesti johtajuudesta, jonkun toisen työnantajan johtamisesta vai oman työnantajan johtamisesta. Ei kuitenkaan voida yksiselitteisesti kieltää kriittistä keskustelua oman organisaation johtamisesta, koska joissakin tilanteissa sekin voi olla tarpeellista. Varovainen kannattaa silti olla.

Rohkaisen käymään julkista keskustelua omasta ammattialasta, aina kun siihen on tarvetta. Useimmista asioista voi keskustella julkisesti, kunhan käyttää sopivaa keskustelutyyliä, kuten keskustelua “yleisellä tasolla”. Mikäli hyssyttelemme tai pelottelemme toisemme hiljaisiksi tai itse vaikenemme vaientamisen vuoksi, olemme osa hiljaisuuden kulttuurin kierrettä.


Someen liittyviä perusneuvoja
➤ Perustuslaki takaa sananvapauden, joten saat käydä alaasi liittyvää julkista keskustelua, kunhan se on asiallista, totuudellista, eikä pyri vahingoittamaan työnantajaa tai henkilöitä.
➤ Sananvapaus voi olla erilainen eri asemassa toimivilla. Mitä lähemmin olet ollut mukana jonkun asian suunnittelussa ja päätöksenteossa, sitä rajatummin voit kritisoida ko. asiaa julkisesti.
➤ Sananvapautta rajaavat esimerkiksi vaitiolovelvollisuus ja kollegojen yksityisyyden suoja. Esimiehen tai kenenkään muun kunniaa ei saa loukata, joten vältä viittauksia henkilöihin, jotka voidaan tunnistaa. Työyhteisön ongelmat on hyvä ottaa puheeksi organisaation sisällä ja kasvotusten, ei verkossa. Julkisuus on yleensä viimesijainen keino hakea muutosta ongelmiin. 
➤ Ammatti- ja liikesalaisuuksia ei saa paljastaa. Työnantajan mainetta tai asiakassuhteita ei saa vaarantaa.
➤ Jos ilmoitat työpaikkasi profiilissasi, kaikkea viestintääsi voidaan tarkastella tiukemmin. Esimerkiksi rasistinen tai asiakasryhmiä haukkuva keskustelu ylittää asiallisuuden rajat herkästi.
➤ Muista työpaikkasi viestintäohjeet.
➤ Mikäli työnantaja pyrkii perusteettomasti rajoittamaan sananvapauttasi, ota yhteyttä esimerkiksi oman ammattiliittosi lakimieheen.  
➤ Mikäli kyse on työpaikan ja erityisesti asiakkaiden oikeuksiin liittyvästä epäkohdasta, tällöin toimintaohjeet annetaan sosiaalihuollon toimipaikan omavalvontasuunnitelmassa (ks. Sosiaalihuoltolaki 47-49§). Epäkohtiakin saa paljastaa julkisuuteen, mikäli organisaation sisäiset muutospyrkimykset sekä asiasta ilmoittaminen toimintaa valvovalle viranomaiselle  eivät ole tuottaneet muutosta epäkohtaan. 

Laura Tiitinen
Sosiaalityön yliopisto-opettaja

Lapin yliopisto



Sosiaalialan oppaita julkiseen keskusteluun:

Tehdään yhdessä sosiaaliala näkyväksi:
http://www.talentia.isinteksas.com/mag/talentianakyvaksi.php


Muita linkkejä työntekijän sananvapautta käsitteleviin nettikirjoituksiin:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti