3.2.2016

Uusia avauksia osaamisen suuntaamiseen

Lapin yliopisto on toteuttanut osaamisen suuntaamista muutaman vuoden. Osaamisen suuntaamisella voitaisiin tavoitella myös uusia avauksia ja kokeiluja. Prosessin henkeen sopisivat hyvin reilusti toimintatapoja uudistavat tavoitteet ja kokeilevampi luonne. Nyt osaamisen suuntaamista ohjaavat ministeriön ohjenuorat tuloksellisuudesta sekä tutkimuksen ja opetuksen henkilötyövuosien painottamisesta.

Prosessi sinänsä on varmasti tarpeellinen, mutta yksilötasolla sen merkityksellisyys on ollut kovin pieni. Tiedekuntien uusia avauksia ja irtiottoja rajoittaa huoli opetuksen resurssoinnista ja budjetissa pysymisestä. Varsin tiukkoina aikoina on turvallista pysyä samoissa raameissa ja rooleissa. Kuitenkin osaamisen suuntaaminen jos mikä voisi tarjota aivan uusia avauksia ja mahdollisuuksia.

Tutkimus on opetusta

Työskentely tutkimuksen parissa täällä Piilaksossa on antanut uudenlaisen näkökulman osaamiseen suuntaamiseen ja resurssointiin. Täkäläisessä yksikössäni Stanford Centre for Design Researchissä (CDR) toimii useampi tutkimusryhmä, joista tunnetuimpia ovat Wendy Jun ihmisen ja robotin vuorovaikutusta tutkiva ryhmä, Larry Leiferin Design X,  Allison Okamuran lääketieteellistä robotiikkaa sekä Mark Cutkoskyn biomimetiikkaa suunnittelussa tutkivat ryhmät.

Kaikki ryhmät tuottavat huipputuloksia sekä akateemisen tutkimuksen että käytännön tuotekehityksen alueilla. Ryhmien tutkimustyön pohjan muodostavat temaattiset, sisällölliset ja käytännölliset opintojaksot omilta alueiltaan. Nämä opintojaksot ovat kiinteä osa opetussuunnitelmaa. Tällä tavoin tutkimusryhmä tuottaa opetuksen ytimen ja tarjoaa opiskelijoille tilaisuuden olla mukana huippututkimuksen maailmassa.

Stanfordin tutkimusryhmien rahoitus tulee suurelta osin suoraan yrityksiltä ja erilaisten tutkimushankkeiden kautta. Esimerkiksi Wendy Jun tutkimusryhmässä on 15 jäsentä tohtoritutkijoista tutkimusapulaisiin. Tutkimusryhmä tarjoaa opetusta, joka tuntuu olevan 5–6 opintojaksoa. Tällä tavalla opetus ei myöskään muodosta liikaa kuormitusta tutkimusryhmälle. Tutkimus ja opetus yhdistyvät ja tukevat toisiaan, eikä niitä erotella kahdeksi eri prosessiksi.

Tietenkin pitää muistaa Stanfordiin vertailtaessa, että Stanford edustaa huippututkimuksen yliopistoa, jossa parhaillaankin on töissä 21 nobelistia ja 99:llä prosentilla henkilökunnasta on alaltaan korkein koulutus. Tutkimuksen resurssointi on taloudellisesti uskomattomalla pohjalla.

Opettavia tutkimusryhmiä Lapin yliopistoon

Lapin yliopistossa on toki iso joukko tutkivia opettajia tai opettavia tutkijoita sekä tutkimusryhmiä, joiden jäsenet opettavat. Tämä ohella on kuitenkin tutkijoita ja hanketoimijoita, joilla sidos opetukseen saattaa olla vähäisempi ja rakentua satunnaisten graduohjausten kautta.

Tutkimusryhmät voisivat nostaa opetussuunnitelmatyön osaksi toimintaansa ja tarjota tutkimukseen sitoutunutta opetusta osaksi koulutusohjelmansa tai tiedekuntansa opetusta. Tällä tavoin pystytään tarjoamaan vahvasti työelämään kiinnittyvää ja ajankohtaista opetusta. Koska tutkimusryhmät joutuvat kilpailemaan tutkimusrahoituksesta, ovat rahoitetut hankkeet luonteeltaan hyvin ajankohtaisia ja työelämäyhteyttä toteuttavia.

Opettavat tutkimusryhmät uudenlaisena toimintamallina istuisivat hyvin taiteiden tiedekunnan toimintaan sekä mahdollisesti matkailun ja sosiaalityön opetukseen ja tutkimukseen. Toki matkailun ja sosiaalityön väki osaa arvioida tätä minua paremmin. Tällaisen toimintatavan toteuttamiseen tarvitaan opetussuunnitelmatyöhön ketteryyttä, rohkeutta ja kokeilukulttuuria. Tällä tavalla pystyttäisiin myös rikastuttamaan opetussuunnitelmaa ja tuomaan uudenlaisia sisältöjä massaluentojen rinnalle. Toimintatavan kokeilu ja pilotointi ketterästi voisi mahdollistaa uusia avauksia.

Jaottelu opetuksen, tutkimuksen ja muun työn välillä ei aina tunnu relevantilta tai työajan säätäminen 1600 tunnin raamiin, joka kuitenkaan ei pidä paikkansa. Relevantimmalta tuntuisi työn imun kasvattaminen sekä keskustelua, kohtaamista ja inspiroitumista tukeva työn sisältö. Vaikka tulosorientoituneisuus ohjaakin toimintaa, sisällöllistä ja toiminallista uudistumista tarvitaan merkittävien tuloksien saavuttamiseen ja pohjoisimman yliopiston turvaamiseen.

Satu Miettinen
Taideteollisen muotoilun professori Satu Miettinen on vaihdossa Stanfordin yliopiston Centre for Design Research yksikössä vierailevana professorina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti