20.11.2015

Mikä ihmeen kustantaja?

Minulta on kysytty aika ajoin, mihin kustantajaa oikeastaan tarvitaan ja mikä on kustantajan rooli kirjan tai teoksen julkaisemisessa? Tämä on hyvä kysymys, eikä vastaus varsinkaan nykyisessä pirstaloituneessa  kustantajakentässä ole kovinkaan selkeä. 

 

Pohditaan kuitenkin ensin, mitä eroa on kustantajalla ja julkaisijalla, koska molempia termejä käytetään limittäin. Näiden kahden välillä oleva raja on harmaa ja häilyvä – eikä mitään juridista määritelmää löydy. Julkaisijasta voidaan puhua silloin, kun kyseessä vastuullinen taho, joka vastaa sisällöstä ja toteutuksesta eikä julkaiseminen ole tämän tahon ainut tai pääasiallinen tehtävä. Kustantaja taas harjoittaa pääasiassa liiketoiminnallista kustannustoimintaa ja keskittyy julkaisemisen ja julkaisujen koko elinkaareen. Tässä kirjoituksessa keskityn kustantajiin - kirjakustantajiin.

Kolmen kustantajan kopla


Itse erottaisin kirjakustantajien toimintamallit kolmeen eri kategoriaan: kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden ja tiedekirjallisuuden kustantajien joukkoihin. Jos tällainen raaka rajaveto sallitaan, tuo kolmikantajaottelu toimii näiden eri toimintamallien hahmottamisessa. Erottelua ei tue pelkästään kirjatuotannon erot vaan myös julkaisuprosessin menetelmät, yleiset toimintatavat, julkaisemisprosessin aikataulutus, raaka-aineiston vaatimukset ja kustannussopimusten rakenne.  Näen kustantajat toimintajanalla, jonka toisessa ääripäässä ovat kaunokirjallisuuden ja toisessa tiedekirjallisuuden kustantajat. Tietokirjallisuus sijoittuu näiden väliin.

Tämä erottelu ei ole tieteellinen eikä todistettu. Olen jäsennellyt itselleni tällä jaolla niitä toiminnallisia eroja, joita kustantajille asetetuissa määrittelyissä, vaatimuksissa ja odotuksissa nousee jatkuvasti esille. Enkä siksi yhtään ihmettele, jos kirjoittajat ovat sekaisin. Pelkkä kaupallinen ja ei-kaupallinen ei tee selvää jakoa, koska suurin osa pyrkii kuitenkin kannattavaan toimintaan. Eikä edes tieteellinen ja ei-tieteellinen jaottelu, koska näidenkään välille ei voi veitsellä leikata rajaa. 

Kustantaja kustantajana


Ei ole aina niin kuin "kustantaja" termi antaisi äkkiseltään ymmärtää: kustantaja ei välttämättä ole se, joka kantaa yksin taloudellisen riskin jonkun hengentuotteesta. Kaunokirjallisuuden kustantamisessa paremminkin, mutta ei tiedekustantamisessa. Tiedekustantamisen markkinat ovat pienet ja odotteet teosten myynnistä huomattavasti vaatimattomampia mitä ne ovat kaunokirjallisilla teoksilla, vaikkapa Katja Ketun tai Reijo Mäen menestysromaaneilla. Tietokirjoista Teemu Selänne roikkui myyntitilastojen kärjessä, mutta sekin oli tietoa yhteisöille, ei tiedettä tiedeyhteisölle.

Juuri tiedekustantamisessa ajan muut muutokset ovat tuoneet uusia tuulia ja julkaisemisen taloudellisen mahdollistamisen muotoja. OA-kustantajat voivat muodostaa suoraan rahoituksensa kirjoittajilta perittäviltä maksuilla. Tiedekustantajat kamppailevatkin eettisten kysymysten äärellä: Noudattaako perinteistä kustantaja-roolia taloudellisen riskin ottajana? Mitä jos jokin tutkimus tai teema voi olla tärkeä ja ajankohtainen, mutta rahaa sen toteutukseen ei ole ja myyntiodote on huono?

On siksi niin, että ajoittain kustantajat pyrkivät vähentämään omaa taloudellista riskiään pyytämällä toteutuksen alkupääomaan rahoitusta muualta, jopa itse kirjoittajilta. Tai jos kyse ei ole suoranaisesti riskin minimoisesta, kyse voi kauniimmin olla työn julkaisemisen mahdollistamisesta, koska jostain julkiasu ja toteutus on joka tapauksessa maksettava. Ei siksi kannata yllättyä, jos kustantaja kääntyy neuvotteluissa käsikirjoitusta tarjoavan puoleen – oikein tai ei. Tässä on kyse tekijöiden ja kustantajien välisestä sopimuksesta, joka voidaan hyväksyä tai hylätä puolin ja toisin.

Kustantajan monet kasvot


Hyvän kustantajan tulisi olla monialainen asiantuntija: se auttaa, neuvoo ja turvaa selustaa lupa- ja sopimusasioissa, se tuntee kirja-alan erinäisiä järjestelmiä, tietää alan käytäntöjä ja on tietoinen mm. kansalliskirjaston ohjeistuksista, tuntee kirja-alan toimijoita ja kirjojen toteuttajia painoista lähtien, muokkaa ja toimittaa tekstiä, auttaa markkinoinnissa, koordinoi myyntiä jne.

Ei hetkinen...? Kirjoitinko "auttaa markkinoinnissa"? Kyllä, vaikka kustantaja hoitaa mahdollisuuksiensa mukaan teosten markkinointia, jotta myös oma lehmä ojasta pelastuu eli myynti on tuloksellista, etenkin tiedemaailmassa korostuu kirjailijan erityispiirre: tutkija, luennoitsija, kirjoittaja on se, joka tuntee kohdeyleisönsä parhaiten; hän tuntee ne, joita asia ja ala kiinnostaa; hän tietää ja tapaa heitä, joita teoksen teema kiehtoo. Näin ollen kirjoittaja itse on teoksensa paras markkinoija, joka osaa kohdistaa työnsä sille kohderyhmälle, jolle se kuuluu. Hän on verkostonsa ydin.

Suurilla kaupallisilla ja tässä kirjoituksessa viitatuilla kaunokirjallisuuden kustantajataloilla on valtavat markkinointivieterit, jotka virittyvät jo kuukausia ennen kirjan vuosia sitten määrättyä ilmestymispäivää. Tiedekustantajilla ei useinkaan tällaisiin ole mahdollisuuksia. Monesti ilmestyminen on vasta sitä markkinointia, mihin tiedekustantaja resursseissaan kykenee. Kustantajan ehkä pysyvin yhteinen ominaisuus kaikessa tässä myllerryksessä onkin, että se pyrkii olemaan se taho, joka takaa teoksen saatavuuden: se mahdollistaa järjestelmät, joilla teos on näkyvillä, saavutettavissa ja löydettävissä - teki markkinointia sitten kumpi osapuoli hyvänsä.

Kustannustoimittaminen ja tekijä 

 

Kustantajille yhteiseen tärkeään rooliin kuuluu tekstin ehostaminen toimituksellisesti, mm. aviopuoliskon korjaaminen aivopuoliskoon tai asiayhteydestä riippuen toisin päin. Kustantajan velvollisuutena on tehdä niitä huomioita tekstiin, joita oikolukutoiminnot tai muut vastaavat eivät pysty tavoittamaan. Esimerkiksi huomauttamaan asiasisällöstä tai sanavalinnasta, joka ei nyt vain yksinkertaisesti käy.

Kaunokirjallisuudessa kustannustoimittaja ja kirjailija ovat hyvinkin tiiviin ja pitkällisen yhteistyön sitomat, kun taas tiedekustantamisessa osan toimituksellisluontoisesta työstä tekevät anonyymit vertaisarvioijat. Kustantaja siirtyy tässä prosessissa valvomaan ja dokumentoimaan, että arvioinnista syntyneitä kommentteja noudatetaan oleellisessa määrin, vaikka toki edelleen lukee tekstejä ja pyrkii antamaan lukijaystävällisiä huomioita tekijöille. Tiedekustantaja huolehtii kansallisia ja kansainvälisiä toimintatapoja noudattaen julkaisemiensa teosten ja tutkimusten asianmukaisuudesta ja tieteellisestä pätevyydestä - siten kuin vertaisarvioinnilla ja tieteellisellä toimituskunnalla se suinkin vain voidaan varmistaa. 

Vertailun vuoksi vielä lopuksi suuntauksia kaunokirjallisuuden maailmasta: WSOY:n Anna-Riikka Carlson kertoi Helsingin kirjamessuilla, kuinka tämä kustantaja on pyrkinyt vähentämään vuosittaisten julkaistavien kirjojensa määrää, jotta se pystyisi paremmin keskittymään käsillä olevien töiden laatuun ja viimeistelyyn. Kustannustoimittaja Mikko Rouhiainen sanoi taas Turun kirjamessuilla, kuinka on suuri saavutus, jos yksi kustannustoimittaja pystyy tekemään 8 kirjaa vuodessa – edelleen laadukkaaseen työhön viitaten. Vaikka tämä ei ole suoraan verrannollinen tuotannon suhde tiedekustantamiseen, se antaa kuvaa siitä, kuinka vaativaa laadukkaan kirjallisuuden tekeminen on.


Lapin yliopistokustannuksen toimintamalleihin ja perustettuun toimituskuntaan voi käydä tutustumassa verkkosivuiltamme. Ja jos haluttaa tietää vielä julkaisemisesta lisää, tietoa voi käydä nappaamassa kirjastomme libguides-sivustolta tai kääntyä suoraan puoleemme.


Teistä huolehtien,
Anne Ruonala
Lapin yliopistokustannus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti