17.4.2015

Kirjoittajat varokaa! – julkaisijat vaanivat teitä


Julkaisemisen liikkuvat globaalit pyörät ovat tuoneet mielenkiintoisia – joskin kyseenalaisia – lieveilmiöitä. Me kaikki haluamme saada tunnustusta työstämme. Me haluamme huomiota tekemisillemme: mitä laajempaa, sen parempi. Kansainvälisyys on maaginen sana, jota mielellään käytetään ja vielä mieluummin tavoitellaan. Kuitenkaan kaikki kiiltävä ei ole kansainvälistä.

Jos kustantaja tai journaali - varsinkin ulkomainen - kiinnostuu tekemästämme työstä tai ansioistamme, totta kai se imartelee! Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kaikki julkaisijat eivät ole luotettavia, eivätkä kaikki Suomen rajojen ulkopuolella olevat julkaisijat ole kansainvälisiä. Verkkoon syötetty Open Access -julkaisu ei takaa, että kukaan varteenotettava sitä koskaan sieltä kuitenkaan löytää. Ulkomaisuus ja itseään kehuvat mainoslauseet eivät todista, että journaali olisi oikeasti arvostettavalla alustalla. Jos journaali on kyseenalainen, myös sillä julkaistut artikkelit ovat kyseenalaisia, ja tällaista kunniaa tuskin kukaan haluaa työlleen. Työn maine määrittää myös meitä työntekijöinä.

Kokemuksia Suomesta


Suomalaiset tutkijat ja muut tutkimusorganisaatioiden toimijat ovat saaneet sähköpostia julkaisijoilta erinäisillä pyynnöillä, varsinkin näiltä Open Access muotoon erikoistuneilta julkaisijoilta (mm. artikkelipyynnöillä, toimituskunnan jäsenyydellä, vertaisarviointipyynnöllä jne.). Joillakin näistä on hieman kyseenalaisia käytänteitä, joillakin taas täysin hyviä tieteellisiä käytäntöjä rikkovia toimintatapoja. Dosentti Pekka Louhiala Helsingin yliopistosta kertoi Tieteellisten seurain valtuuskunnan keskustelutilaisuudessa kokemuksen predator- eli saalistajalehdestä, jolle hän toimi vertaisarvioijana. Kyseinen lehti oli julkaissut vertaisarvioituna hänelle arvosteltavaksi tulleen artikkelin, vaikka molemmat sen arvioijista antoivat hylkäävän lausuman. Jälkeenpäin tarkempi tarkastelu hänen mukaansa paljasti, ettei lehdellä ollut päätoimittajaa ja että lehden "boardiin" kuului epämääräisiä henkilöitä, mm. tunnettu plagioija. Lehden ansiot ja tieteellinen vakuuttavuus särkyivät säpäleiksi. Suosittelen lämpimästi lukemaan Louhialan esitelmän seuraavasta linkistä ja miettimään mitä siitä voidaan oppia: Sattumalta suden suuhun -tapausselostus.

Miten suojautua?


Näitä saalistajia on ja samankaltaisia julkaisijoita syntyy kokoajan lisää. Lehtien ja journaalien lukumäärän kasvu on suurta, joten yksittäisen ihmisen on erittäin vaikea pysyä kärryillä kaikkien niiden alkuperästä tai tieteellisestä pätevyydestä. Jotkin tahot pitävät näistä saalistajalehdistä mielipidepohjaista listaa, ja näitä kyllä löytyy hakukoneilla (mm. Beall's list). Toinen saalistajalehtien tunnistamiseen käytettävä työkalu on julkaisufoorumi: jos lehdellä ei ole osoittaa toimituskuntaa, hyvää tieteellistä käytäntömallia tai muutoin kustantajan toimintamalli on kyseenalainen, lehteä tuskin löytyy sen listauksista minään tunnistettuna kanavana. Tasoluokka 1 taas täyttää jo kansainvälisissäkin kanavissa vähimmäisvaatimukset, jotka yleisesti asetetaan tieteellistä julkaisemista harjoittaville toimijoille.

Tutkijoiden ja muiden tieteellisiä artikkeleja kirjoittavien kannattaa pitää yllä tervettä kriittisyyttä siitä, kenen julkaisutarjouksista innostuu. Otsikon mukaisesti jotkin julkaisijat nimittäin kirjaimellisesti saalistavat. Jos julkaisija itse sähköpostitse lähestyy, pyytää mahtipontisesti tutkimusta tai artikkelia julkaistavakseen ja seuraavassa lauseessa pyytää rahaa sen toteuttamiseksi, suosittelen ensin tarkistamaan huolella julkaisijan taustat. Voihan olla, että julkaisija on vilpitön pieni erikoisalansa toimija... Todennäköisempää kuitenkin on, että kysyjän taustalla ei ole se tärkein eli tieteellinen intressi. Jos taustoja ei edes löydy, esim. päätoimittaja puuttuu, toimituskunta on epämääräinen joukko nimiä tai nimiä on epäilyttävän vähän (2 tai 3), kansainvälisen lehden toimituskunta koostuu vain yhden maan edustajista jne. alkaa lehden uskottavuus horjua jo siinä määrin, ettei sen kyytiin kannata mennä.

Saalistajalehtien artikkeleihin kannattaa tietenkin varoa myös viittaamasta, koska niiden tieteellinen pätevyys on epämääräinen, kuten Louhialan kokemus osoitti. Vertaisarviointi nimellisesti ehkä tehdään, mutta sitä ei noudateta. Vertaisarviointi on näille vain kiva tarra tekstin kylkeen, josta tulee hyvä mieli - ei sen enempää.

Julkaisijoita on siis moneen lähtöön, joten luvatkaa olla varovaisia.


Teistä huolehtien,
Anne Ruonala
Lapin yliopistokustannus
Lapland University Press

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti