13.1.2015

Tutkija sosiaalisessa mediassa

Miksi käytän kallisarvoista työ- ja vapaa-aikaani kirjoitellakseni tällaisia blogikirjoituksia? Väitetään, että jos haluaa vakavasti otettavaksi akateemikoksi, niin tulisi käyttää sekin aika kansainvälisten artikkeleiden lukemiseen ja kirjoittamiseen.


Käyntikortit näkösällä
Jokainen tutkimuksestani kirjoittama kirjoitus on käyntikortti. Se kertoo lukijalleen siitä, mitä tutkin ja tiedän, millaisista aiheista minua voisi pyytää johonkin puhumaan tai kirjoittamaan. Kun toimittajat pyytävät haastatteluun, lähetän heille etukäteen muutamia linkkejä haastatteluaiheeseen liittyvistä blogikirjoituksistani. Näin he voivat helposti perehtyä teemaan, joka auttaa heitä muotoilemaan haastattelykysmyksiä. On turha kuvitella, että toimittajat ehtisivät tutustua pitkiin tutkimuksiin tai edes tutkimusartikkeleihin. Blogikirjoitukset ovat sopivan pituisia lukupaloja aiheesta kiinnostuneille. Tuon blogikirjoituksissa esille tutkimukseni herkkupaloja. Niitä jotka kiinnostavat ja ruokkivat lisää kiinnostusta tutkimusta kohtaan. Toimittajat myös pyytävät haastatteluihin blogikirjoitusten perusteella. Blogikirjoitukset ovat tuottaneet myös monenmoisia kirjoitus- ja luennointipyyntöjä, joista usein maksetaan.


Ajatusten järjestelyä ja mapittamista
Blogikirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia ja kokoamaan tietoa yhteen. Monet kirjoitusaiheet tulevat osaksi väitöskirjaani, mutta siellä käsittelen niitä laajemmin. Toisaalta blogiteksteihin on vapaus kirjoittaa tutkimusaiheesta sivuun menevää asiaa, joka ei mahdu tutkimukseen, kuten tämä teksti.


Aineiston hankkiminen
Tutkimusaiheeni on arkaluonteinen ja siihen on ollut vaikea löytää haastateltavia. Joka kerta kun olen kertonut julkisuudessa tutkimusaiheestani, olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat halunneet kertoa minulle kokemuksensa epäkohtien paljastamisesta ja vaientamisesta.  Julkisuus on keino löytää aineistoa erityisesti kun tutkimuskohteeseen liittyy jotain tabumaista, arkaluontoista tai aikaisemmin käsitteellistämätöntä.


Tulkintojen testaamista
Jokainen julkisuus, oli se sitten radiohaastattelu, lehtijuttu tai blogikirjoitus, herättää keskustelua. Seuraan tutkimukseeni liittyvää keskustelua ja osallistun siihen, koska se kehittää tutkimustani. Löydän uusia näkökulmia, saan vahvistusta ajattelulleni, joudun perustelemaan kannanottoni ja havahdun huomaamaan, mikä tutkimuksessani on kiinnostavinta ydintä. Kaiken tämän voi saada tutkimusseminaareissa, mutta myös sosiaalisessa mediassa. Somekeskustelu kertoo sinulle, mitä muut ajattelevat ja tietävät, tai eivät tiedä tutkimuskohteestani.


Tutkin ilmiötä, joka vaikuttaa eri aloilla kymmenien tuhansien julkishallinnon työntekijöiden työhyvinvointiin ja eettiseen taakkaan. Sen lisäksi se vaikuttaa päätöksentekoon ja demokratiaan sekä kansalaisten mahdollisuuksiin saada palveluita ja etuuksia lainmukaisesti. Sosiaalisen median välityksellä tavoitan ne ihmiset, joita tutkimusilmiö käytännössä koskettaa eniten. Somekeskustelu on omien tulkintojeni testaamista. Mielestäni on yhtä tärkeää, joskus jopa tärkeämpää, testata tulkintojani heillä kuin tiedeyhteisön kollegoilla.


Kokemusta median toimintalogiikasta
Tutkin julkista viestintää, epäkohtien raportointia ja työntekijöiden sananvapauden rajoja. Ilman omakohtaisia kokemuksia julkisuuden toimintamekaniikasta olisin aika pihalla siitä mitä tutkin.


Tyylilaji vapaa!
Blogiteksteissä tekstin luonne ja tyyli on tutkimusta vapaampi. Voin siis vapaasti purkaa blogiin tuohtumukseni, innostukseni ja ärtymykseni. Voin kirjoittaa vaikka runomuotoa jos haluan. Tutkimustyö herättää monenlaisia tunteita, jotka voin kanavoida hyödyksi kirjoittamalla niistä. Blogikirjoittaminen opettaa tiivistämään asioita tehokkaasti ja huomioimaan lukijan näkökulman kirjoittaessa.


Matka visiooni
Minulla on tutkimuksen alusta saakka ollut visio, eli unelma jonka haluan tavoitella. Haluan edistää sosiaalialan viestinnän kehittymistä ja epäkohtien käsittelyä organisaatioissa (1).  Ilman tutkimustakin on selvää, että alan viestinnän kehittämisessä riittää työtä. Tuo visio ei toteudu ilman, että viestin asiaani niille tahoille, jotka ovat olennaisia sosiaalialan viestinnän kehittämisessä ja epäkohtien paljastamisessa.

Tutkija, sosiaalityöntekijä
Laura Tiitinen
Lapin yliopisto


Photo: Freedigitalphoto.net. “Magnifier Results Means Searches Success And Magnification” by Stuart Miles


1.Turha heristää sormea siitä, että tutkijan tulisi olla objektiivinen sivusta seurailija. Olen valinnut näkökulmani harkiten ja pitäydyn siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti