16.10.2014

Terveisiä Frankfurtin kirjamessuilta

Aivan ensiksi se hyvä uutinen: Arktisille ja pohjoisen kulttuurille on tilaa maailman julkaisunäyttämöllä - olkoon julkaisu sitten taiteellinen tai tieteellinen. Kansainvälisillä kirjamessuilla paljastuu aina kuinka suurta - ja raadollistakin - julkaisutoiminnan kilpailu on. Maailman suurimmilla kirjamessuilla Frankfurtissa totuus paljastuu parhainten. Useita messuhalleja on valjastettuina julkaisu- ja kustannustoimintaa varten yhteensä 170 000 neliötä. Tapahtuma kestää viisi päivää, joista kolme ensimmäistä on varattu alan ammattilaisille ja kaksi viimeistä ovat auki suurelle yleisölle. Kävijämäärät ovat ammattilaispäivinä noin 170 000 ja avoimina päivinä 100 000.

Frankfurt tarjoaa oivallisen näyttämön kirja-alan suurimmalle tapahtumalle. Kaupungin arkkitehtuurissa yhdistyy moni aikakausi, ja samalla se on toimiva kaupunki niin liikenteeltään kuin palveluiltaankin.

Messuilla on täysin oma tunnelmansa, jota ovat luomassa eri osastot, järjestäjät ja messuvieraat.

Tarjonta ja tuotanto on valtavaa. Jonkinlaisen kuvan tästä volyymistä antaa Saksan kansalliskirjaston tilasto: Uusia luetteloitavia aineistoja tuodaan päivittäin 3800. Tämä tarkoittaa vuositasolla yli miljoonaa uutta julkaisua tai artikkelia. Kansainvälisillä messuilla on valtiotasoisia osastoja, joissa tuodaan sen maan julkaisuja esille. Näyttämöinä ei ole vaatimattomia kulisseja muutamalla teoksella, vaan linnamaisia rakennelmia, joiden rinnalla saattaa unohtaa jopa osaston perimmäisen tarkoituksen.


Suomi oli teemamaana näyttävästi ja tyylikkäästi esillä.
Tuotantotekniikka kilpailee kaikilla mahdollisilla adjektiiveilla. Ne ovat nopeita, tehokkaita, halpoja, kansainvälisiä, paikallisia. Ne ovat prameilevia, komeita, näyttäviä tai yksinkertaisia. Ne ovat tyylikkäitä, kimmeltäviä, värikkäitä, samettisia tai silkkisiä. Samanlaiseen maailmankattavaan kirjavuuteen päätyy kustantajien kirjo niiden profiloituessa mitä erikoisimpiin aloihin tai alueisiin. Frankfurtin kirjamessuilla oli tavattavissa kaupalliselta puolelta mm. tatuointeihin, lentokoneisiin tai koiriin erikoistuneita pienkustantajia. Kustantajat valitsevat siis suuntansa, jota kohti he määrätietoisesti alkavat kulkea. Suuressa mittakaavassa Suomikin voi valita suuntansa siinä, millaisena se näyttäytyy ollessaan esillä kansainvälisissä parrasvaloissa. Se voi olla globaali, ainutlaatuista muotoilua tai eriskummallista elämäntapaa eteenpäin vievä kansa. Sofi Oksasen avajaispuheen ajatuksia mukaillen se voi olla myös pienten veljeskansojensa puolestapuhuja, huolehtiva isoveli.

Mitä tulee akateemiselle yhteisölle tutumpaan tieteelliseen kustantamiseen, samanlainen profiloituminen on nähtävissä täälläkin. Joko iso tieteellinen kustantaja keskittää koko tuotantonsa yhden alan alle tai se pilkkoutuu useamman alan asiantuntijaksi alanimekkeillä. Valtavirran mukana myös pienille tiedekustantajille on tilaa: varsinkin niille, joilla on vahva erikoistuminen, voimallinen profiili ja viimein omintakeinen brändi. Suomessa on mahdollisuuksia vaikka mihin, pohjoisella ja Lapilla vieläkin pitemmälle. Tarkastelun alle nouseekin laatu: kovan kilpailun keskellä julkaisujen sisällöllinen laatu on seikka, josta ei voida tinkiä, jos mielitään kansainväliselle kentälle yhdenveroiseksi jäseneksi. Laatu antaa jalansijan suuremmillekin erikoistumisen ponnistuksille, mutta vastaavasti erikoistuminen ei täytä tehtäväänsä, jos sisällön laatu jää toissijaiseksi.

Niin moni toimija alalla voi tehdä osansa tässä. Vertaisarviointi sekä sen prosessin huolellinen noudattaminen nostetaan esille kaikissa yliopistokustantajien kanssa käydyissä kansainvälisissä keskusteluissa liittyen tähän kuumaan teemaan, mitä tarjottavalta käsikirjoitukselta vaaditaan. Vertaisarviointimenettely voidaan edellyttää joissain tapauksissa jopa useammassa vaiheessa: jo ennen käsikirjoituksen tarjoamista sekä myöhemmin kustantajan omana menettelynä ennen varsinaista julkaisua. Sen rinnalla paras käsikirjoituksen parantaja on riittävä aika: hyvä teos saadaan aikaiseksi huolellisuudella ja rakentavalla yhteistyöllä. Asetetaan kunnianhimoinen tavoite ja tehdään pohjoisesta laadukkaan tieteellisen julkaisemisen jalansija, jolla ei ole mitään pelättävää maailmanlaajuisella julkaisukentällä.

Anne Ruonala
vs. kustannuspäällikkö
Lapin yliopistokustannus


Voitte vilkaista lisää matkakuulumisia Tuija Laineen kirjahistoriablogista tai Joel Kuortin Kulttuurintutkimuksen seuran blogista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti